tekstejä
Kevät nojaa kaihtimiin, valo siivilöityy huoneeseen kuin kysymys, johon en vielä vastaa.
Se osuu kirjahyllyn selkämyksiin, nostaa pöydän lasista esiin sormenjäljet, tomun, sen mitä ei huomannut talvella.
Lisääntyvä valo ei kysy lupaa. Se paljastaa meissäkin hiljaiset varjot nurkissa, oksat, jotka kurottavat vinoon, hauraat neulaset, joita ei haluaisi näyttää. Ja silti: vain valossa voi nähdä, mistä kohtaa kasvu alkaa.
Jää ei riko lukkoja.
Se vain säilyttää ne.
Aukeaminen vaatii aikaa, lämpöä ja sen,
että joku uskaltaa koskettaa kylmää.